Tutkimushankkeen tulokset
Urheilijoiden hengitysterveys-tutkimuksesta on julkaistu kaksi artikkelia, jotka molemmat käsittelevät maastohiihtäjien astmaa. Näistä kahdesta artikkelista on tehty video, joka on alla.
Lisäksi aiemmin maastohiihtäjien astmasta on julkaistu systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi.
Higher prevalence but later age at onset of asthma in cross-country skiers compared with general population
Maastohiihtäjillä on enemmän astmaa ja alkamisikä on myöhäisempi verrattuna muuhun väestöön
https://doi.org/10.1111/sms.14040
Rikhard Mäki-Heikkilä1, Jussi Karjalainen1,2, Jari Parkkari3,6,7, Heini Huhtala4, Maarit Valtonen5, Lauri Lehtimäki1,2
(1) Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto (2) Allergiakeskus, Tampereen yliopistollinen sairaala (3) Tampereen Urheilulääkäriasema (4) Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto, (5) Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU (6) Tampereen yliopistollinen sairaala (7) Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto
Maastohiihtäjät harjoittelevat ja kilpailevat kylmässä ilmassa, mikä rasittaa hengitysteitä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää astman yleisyys, alkamisikä, astman hoitotasapaino ja astmalääkkeiden käyttö suomalaisilla maastohiihtäjillä.
Kaikki 1282 maastohiihtäjää, jotka olivat ilmoittautuneet talven 2019 suurimpiin kansallisiin kilpailuihin Hopeasommasta hiihdon SM-kilpailuihin, kutsuttiin tutkimukseen yhteistyössä Suomen Hiihtoliiton kanssa. Verrokkiryhmä kaltaistettiin vastanneiden hiihtäjien joukosta iän, sukupuolen ja kotiseudun mukaan (n = 1733).
Vastausprosentti tutkimuksessa oli 27,4 % (n = 351) ja 19,5 % verrokeilla (n = 338). Astman yleisyys hiihtäjillä oli 25,9 % ja 9,2 % verrokeilla (p<0.001). Ensimmäisten astmaoireiden alkamisiän mediaani (IQR) oli korkeampi hiihtäjillä kuin verrokeilla (13,0 (8,25–16,0) vs. 8,0 (2,25–11,75) vuotta, p<0.001), ja ero astman yleisyydessä ryhmien välillä ilmeni vasta hiihtouran alkamisen jälkeen. Astmatestin mediaanipisteet hiihtäjillä ja verrokeilla olivat samanlaiset, 22,0 (21–24) vs. 22,0 (19–24) (p=0.611), ja 89,0 % hiihtäjistä sekä 77,4 % verrokeista oli hyvässä hoitotasapainossa oleva astma. Astmaa sairastavista hiihtäjistä 82,4 % käytti säännöllisesti inhaloitavia glukokortikoideja (ICS) ja 80,2 % käytti avaavia astmalääkkeitä. Yhdistelmälääkitystä astmaa sairastavista hiihtäjistä käytti 47,3 % ja verrokeista 22,6 % (p=0.016).
Astmaa on hiihtäjillä noin 2,5 kertaa enemmän ja astman alkamisikä on myöhemmin verrattuna muuhun väestöön. Astma on hiihtäjillä hyvässä hoitotasapainossa ja he käyttävät säännöllisesti lääkitystä.
High training volume is associated with increased prevalence of nonallergic asthma in competitive cross-country skiers
Rikhard Mäki-Heikkilä1, Jussi Karjalainen1,2, Jari Parkkari3,6,7, Heini Huhtala4, Maarit Valtonen5, Lauri Lehtimäki1,2
Tausta
Astman esiintyvyys maastohiihtäjillä on suuri, mutta sen ilmiasuja hiihtäjillä tai yhteyttä kilpailumenestykseen ei tunneta.
Tutkimuksen tarkoitus
Vuonna 2019 postikyselyn avulla tutkittiin allergisen ja ei-allergisen astman yleisyyttä kilpahiihtäjillä verrattuna muuhun väestöön. Lisäksi selvitettiin kilpailumenestyksen ja harjoitustuntimäärän yhteyttä mahdollisina riskitekijöinä allergiselle ja ei-allergiselle astmalle kilpahiihtäjillä.
Menetelmät
Kaikille suomalaisille maastohiihtäjille, jotka osallistuivat suurimpiin kansallisiin kilpailuihin talvella 2019 (n = 1282) ja satunnaisotokselle samanikäisestä väestöstä (n = 1754) lähetettiin postikysely. Vastausprosentti oli 27,4 % (n = 351) hiihtäjillä ja 19,5 % (n = 338) verrokeilla. FIS-pisteitä käytettiin maastohiihtäjillä kilpailumenestyksen mittarina. Astma määriteltiin itseraportoituna lääkärin toteamana astmana. Astma oli allergista, jos samaan aikaan oli lääkärin toteama allergia ja altistus allergeeneille provosoi hengitystieoireita.
Tulokset
Astman esiintyvyys oli korkeampi hiihtäjillä kuin verrokeilla (25,9 % vs. 9,2 %, p<0.001) ja astmaa oli eniten menestyneimmässä kvartiilissa (56,1 %). Astma oli useammin ei-allergista hiihtäjillä kuin verrokeilla (60,1 % vs. 38,7 %, p=0.036). Hiihtäjyys lisäsi riskiä enemmän ei-allergiselle astmalle (OR 5.05, 95% CI 2.65–9.61) kuin allergiselle astmalle (OR 1.92, 1.08–3.42). Monimuuttuja-analyysissa harjoitusmäärä oli yhteydessä ei-allergiseen astmaan, kun taas ikä, vanhempien tai sisarusten astma ja allerginen nuha olivat yhteydessä allergiseen astmaan.
Johtopäätökset
Astman esiintyvyys on suurinta menestyneimmillä hiihtäjillä. Astma on useimmiten ei-allergista verrattuna samanikäiseen väestöön. Tärkein riskitekijä ei-allergiselle astmalle on korkea harjoitusmäärä.
Cross-country skiers often experience respiratory symptoms during and after exercise but have a low prevalence of prolonged cough
Rikhard Mäki-Heikkilä1 Heikki Koskela2,3, Jussi Karjalainen1,4, Jari Parkkari5,6, Heini Huhtala7, Maarit Valtonen8, Lauri Lehtimäki1,4
http://dx.doi.org/10.1136/bmjsem-2022-001502
Tausta. Maastohiihtäjät harjoittelevat ja kilpailevat talvella pitkiä aikoja pakkasolosuhteissa, mikä rasittaa hengitysteitä ja aiheuttaa hengitystieoireita. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli verrata maastohiihtäjien ja muun väestön välillä liikuntaan liittyvien oireiden ja pitkittyneen yskän esiintyvyyttä sekä tutkia näiden oireiden ja astman välistä yhteyttä.
Menetelmät. Kysely lähetettiin suomalaisille maastohiihtäjille (n=1282) ja satunnaisotokselle samanikäisestä väestöstä (n=1754). Vastausprosentit olivat 26,9% ja 19,0%.
Tulokset. Molemmat ryhmät olivat pääosin oireettomia levossa, mutta oireet lisääntyivät molemmissa ryhmissä rasituksen aikana ja sen jälkeen. Yskä oli yleisempää harjoituksen jälkeen hiihtäjillä sekä limaneritys oli yleisempää rasituksen aikana ja sen jälkeen hiihtäjillä. Astma ei aiheuttanut tiettyjä oireita, mutta oireiden esiintyvyys oli suurempi astmaa sairastavilla. Hiihtäjillä oli suurempi esiintyvyys yskälle harjoituksen jälkeen (60,6% vs. 22,8%, p < 0,001) verrattuna verrokeihin, mutta kontrolliryhmällä oli suurempi esiintyvyys pitkittyneelle yskälle (4,1% vs. 9,6%, p = 0,004). Astmaa sairastamattomilla kylmä ilma aiheutti oireita useammin hiihtäjillä kuin verrokeilla, kun taas voimakkaat hajut aiheuttivat oireita useammin astmaatikoilla verrokeilla kuin hiihtäjillä. Yli kahdeksan viikkoa kestävä krooninen yskä oli harvinaista ja sitä oli 4,8% verrokeilla ja 2,0% hiihtäjillä.
Johtopäätökset. Erityisesti astmaa sairastavat maastohiihtäjät kokevat enemmän liikuntaan liittyviä hengitystieoireita kuin verrokit. Toistuva altistuminen kylmälle ilmalle ei kuitenkaan näytä aiheuttavan pitkäaikaista yskän refleksikaaren herkistymistä.
1Faculty of Medicine and Health Technology, Tampere University, Tampere, Finland, 2Unit for Medicine and Clinical Research, Pulmonary Division, Kuopio University Hospital, Kuopio, Pohjois-Savo, Finland, 3Institute of Clinical Sciences, Faculty of Health Sciences, University of Eastern Finland School of Medicine, Kuopio, Pohjois-Savo, Finland, 4Allergy Centre, Tampere University Hospital, Tampere, Pirkanmaa, Finland 5Tampere Research Center of Sports Medicine, UKK Institute, Tampere, Pirkanmaa, Finland, 6Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Jyvaskyla, Finland, 7Faculty of Social Sciences, Tampere University, Tampere, Pirkanmaa, Finland, 8Finnish Institute of High Performance Sport KIHU, Jyväskylä, Finland
Acute respiratory infections hamper training and competition in cross-country skiers, especially in those with asthma
Rikhard Mäki-Heikkilä1, Jussi Karjalainen1,2, Jari Parkkari3,6,7, Heini Huhtala4, Maarit Valtonen5, Lauri Lehtimäki1,2
https://doi.org/10.1080/22423982.2023.2223359
Akuutit hengitystieinfektiot (ARinf) ovat yksi yleisimmistä syistä harjoituksista tai kilpailuista poissaoloon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia hengitystieinfektioiden määrää yhden kauden aikana suomalaisilla maastohiihtäjillä. Kaikki SM-kilpailuhin tai Hopeasomman loppukilpailuun kaudella 2018-2019 ilmoittautuneet urheilijat kutsuttiin tutkimukseen, joka toteutettiin postikyselynä (n = 1282). ARinf-taakkaa yhden kauden aikana maastohiihtäjien keskuudessa.
Astmaa sairastavat hiihtäjät joutuivat useammin jäämään kilpailuista pois hengitystieinfektion vuoksi (76,9% vs. 62,2%, p = 0.011), mutta harjoituksista poisjäämiseen ei ollut merkittävää eroa (91,2% vs. 83,8%, p = 0.084). Astmaa sairastavilla hiihtäjillä yksittäisen hengitystieinfektion kesto oli pidempi (5,0 päivää, IQR 3,8–6,8 vs. 4,0 päivää, IQR 3,0–6,7, p = 0.017), ja heillä oli enemmän poissaolopäiviä ARinf-takia koko kauden aikana (mediaani 15 päivää (IQR 8–28) vs. 10 päivää (IQR 6–18), p = 0,006) verrattuna ei-astmaatikoihin. Kuitenkin monet hiihtäjistä joko harjoittelivat (54,4%) tai kilpailivat (22,5%) hengitystieinfektion aikana.
(1) Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto (2) Allergiakeskus, Tampereen yliopistollinen sairaala (3) Tampereen Urheilulääkäriasema (4) Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto, (5) Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU (6) Tampereen yliopistollinen sairaala (7) Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto
Asthma in Competitive Cross-Country Skiers: A Systematic Review and Meta-analysis
Rikhard Mäki-Heikkilä1, Jussi Karjalainen1,2, Jari Parkkari3,5, Maarit Valtonen4, Lauri Lehtimäki1,2
(1) Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto (2) Allergiakeskus, Tampereen yliopistollinen sairaala (3) Tampereen Urheilulääkäriasema (4) Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU (5) Tampereen yliopistollinen sairaala
https://doi.org/10.1007/s40279-020-01334-4
Johdanto. Maastohiihdossa jatkuva kylmän ja kuivan ilman määrällisesti suuri ventilaatio aiheuttaa merkittävän rasituksen hengitysteihin. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli muodostaa kokonaiskäsitys tämänhetkisestä aktiivisesti kilpailevien maastohiihtäjien, ampumahiihtäjien ja hiihtosuunnistajien astmaa käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta.
Menetelmät. Haku tehtiin kuudessa tietokannassa 29.8.2019. Haku tuotti 2161 tulosta. Katsaukseen sisällytettiin 30 artikkelia, joista laadittiin laadullinen synteesi. Kahdeksn artikkelia sisällytettiin meta-analyysiin, jotka käsittelivät astman esiintyvyyttä ja astmalääkkeiden käyttöä.
Results. Meta-analyysin mukaan itseraportoidun lääkärin toteaman astman esiintyvyys maastohiihtäjillä oli 21 % (95 LV 14–28 %). Astman alkamisikä oli korkeampi hiihtäjllä verrattuna hiihtoa harrastamattomiin verrokkeihin. Astmalääkkeiden keskimääräinen käyttö oli 23 % (95 % LV 19–26 %). Useat tutkimukset raportoivat astman alidiagnosointia hiihtäjillä. Useilla hiihtäjillä, joilla ei ollut aiemmin todettua astmaa, täyttyi astman diagnostiset kriteerit keuhkofunktiota mittaavissa tutkimuksissa. Tutkimuksissa, joissa suoritettiin keuhkoputkien tähystys, todettiin astmaa sairastavilla hiihtäjillä olevan vähemmän eosinofiilistä astmaa verrattuna astmaa sairastaviin hiihtoa harrastamattomiin verrokkeihin ja että merkkejä hengitysteiden tulehduksista on havaittavissa myös hiihtäjillä, jotka eivät sairasta astmaa.
Johtopäätökset. Löydösten perusteella hiihtäjien astman diagnostiikan tarkkuus ja kattavuus on parantunut vuosikymmenten saatossa. Optimaalinen hoito ja sairauden eteneminen hiihtäjillä on vielä epäselvää. Jatkossa tulisi tutkia sitä, miten harjoittelu, hengitystieinfektiot ja niiden hoito vaikuttavat astman kehittymiseen hiihtäjillä
Maastohiihtäjät eivät halua kilpailla liian kylmissä olosuhteissa
Rikhard Mäki-Heikkilä, Jussi Karjalainen, Jari Parkkari, Maarit Valtonen, Lauri Lehtimäki
Tutkimushankkeessa selvitettiin yhtenä lyhyenä osana myös urheilijoiden mielipidettä lämpötilarajoista. Voit lukea artikkelin klikkaamalla kuvaa. Tätä artikkelia ei ole vertaisarvioitu ja se on tarkoitettu julkaistavaksi tiedotteena osana tutkimushanketta.